moi.

tein blogin tänne. hurratkaa tai pidelkää korvianne. nyt pääsen kertomaan elämästäni. jippiajeijeii. itseasiassa. aloitan ehkä ratsastuksen. paras ystäväni on ratsastanut neljä vuotiaasta lähtien ja vihdoin ja viimein saa minuakin innostumaan asiasta. Äiti lupasi jo, mutta kaikki hoitohevoset ja talli on ihan auki vielä. Sille tallille, jossa ystäväni käy, niin ei enää mahdu. Mutta tallinpitäjä on kummitätini ja yrittää vielä saada minullekin paikkaa sieltä. On mulla ihana kummitäti<3 Näen jo silmissäni kuinka saan 13-vuotis lahjaksi oman Suomenhevosen. Pikkaisen pullukan<3 Sen pitäisi olla myös ruskea. Tallille on meiltä matkaa vain n. 3 km. Matkatkin sujuisivat ihan leikiten. Aina kun viimein innostun jostain niin innostun siitä näin kamalasti...

Ja sitten. Tänään naapurimme tuli Lontoosta. Se toi mulle ihan kauheesti kaikkia ihania vaatteita<3 Neljät (!!!) farkut, muutamia paitoja, viisi toppia, kengät ja yhden ihanan laukun. Rakastan niitä<33 Sitten se toi mun siskolle laukkuja ja kenkiä ja karkkia. Mun veljelle se toi jotain poikien tavaroita ja äitille se toi sellasen jännän pikkusen Lontoolaisen puhelinkopin, karkkia ja jotain sälää. En jaksanut tutustua niihin. Oli niin paljon omaakin sälää mihin tutustua<3 On mulla vaan mahtava naapurikin. Se on sellanen aika vanha nainen. Mutta sen tyylitaju on ihan huippua. Se on jotain 50-vuotta ja pukeutuu melkein samalla lailla, kuin mä. Se onkin tossa olohuoneessa siskoni ja äidin kanssa kahvittelemassa. Minä olen perheen huonotapainen penikka ja häivyin heti kun sain tuliaiset... Se naapuri lupasi mullekin, että lähtee mun kaa, kun oon vähän isompi, niin Thaimaahan. Ihan mahti tyyppi!

Me juostiin kavereiden kanssa tänään koulussa välitunnilla 3 km. Vähän alko sen jälkeen jo heikottaa ja pyörryin melkein tunnilla. Menin vaan sanomaan opettajalle, että on ihan kamala olo ja sitten se käski mut vaan takasin omalle paikalle. Oikeestaan mulla alko vaan sumenemaan silmissä ja kaikki hävisi. Sitten aloin hysteerisenä ihmisenä vaan pitämään kamalaa ääntä ja opettaja tuli siihen mun viereen ja kysy, että tarvisinko jotain lääkkeitä. Sanoin, että selviäisin kyllä, mutta en pystynyt keskittymään tunnilla yhtään. Nukahdinkin suunnilleen siihen. No, mutta nyt olen jo ihan virkeänä. Tänään matikantunnilla oli ihan kauhea sähläys. Kaikki huusi eikä opettaja saanut luokkaan mitään tolkkua. Minä tietysti kaikkien mukana huutamassa. Jotkut pojat vaan tanssi pulpeteilla ja minä ja mun bestis laulettiin. Niin ja yksi meidän luokan ällöttävä poika tuli kosimaan mua ihan läpällä. Siitäkö vasta juoru sitten tuli. Kaikki kuvittelee, että tykkäisin siitä, vaikka oikeesti se on mun mielestä ihan kauhee. Nyt oon sitten meidän koulun omassa Seiskassa.

Nyt mun pitää mennä niiden kanssa tonne alas. Toivottavasti tämä ei oikeasti ole ihan kamalan kyllästyttävää luettavaa. Moikka!